08.04.2012 - Aamutalli (x)

[vila]

Kello oli todella vähän, kun Vila aamulla saapui tallille. Siellä oli autiota ja usva höyrysi keväisiltä pelloilta. Tyttö hiipi hiljaa talliin. Siellä tuoksui heinille, joku oli siis jo ruokkimassa hevosia. Hän käveli Maunon luo, ruuna ei ollut saanut ruokiaan vielä. Vila asteli happamana rehuvarastoon ottaen sieltä mukaansa Maunon aamumyslit sekä illalla valmiiksi annostellut heinät. Kun tyttö pääsi rakkaan poninsa luo se oli parhaillaan irvistelemässä naapureilleen. Poni potkaisi kuin mielenosoituksena seinää.
- Täältä tulee ruokaa, älä sekoa, Vila mutisi Maunolle ja raotti karsinan ovea. Myslit tyttö jätti käytävään. Hän ripusti heinäverkon karsinaan, ettei lattia likaantuisi liiaksi. Lopuksi hän kaatoi myslit rehukaukaloon. Tytön Ahne poni tunki naamansa pärskähtäen rehuihin.

Vila riisui fleece-loimen pois ruunansa selästä ja laskosti sen karsinan oveen. Hän kävi hakemassa Maunon harjapakin ja ryhtyi harjaamaan ponia huolellisesti.

[axl]

Petteri oli juuri ajanut pihaan ja avasi tallin oven, päällään musta takki, farkut ja kengitysessu. Hän haki autonsa peräkontista vielä kengityspakin ja painavan alasimen, jonka kuljettamista auttoi pyörillä varustettu teline. Mies sulki autonsa peräkontin, samaten tallin oven ja jätti tavaransa oven viereen, tallustaen itse hevosensa Squallin luo. Matkalla karsinalle, mies ohitti lyhyen tytön jolle kengittäjä hymyili rennosti ja huikkasi huomenet iloisesti. Squall oli ilmeisesti juuri saanut ruoat, ori tyytyväisenä mutusti heiniään perse ovelle päin. Pete tyytyi jäädä odottamaan ja katselemaan oven viereen, joskos Squall vetäisi heinät niin että mies pääsisi katselemaan tämän kenkien kuntoa.

[vila]

Mauno nautiskeli kun Vila harjasi sitä. Alta aikayksikön poni oli syönyt myslinsä ja siirtyi näykkimään heiniä. Kun Vila kävi vaihtamassa harjaa hän huomasi käytävällä astelevan miehen, jonka hän tunnisti Sqallin omistajaksi.
- Huomenta, hän huikkasi Vilalle, joka tyytyi nyökkäämään takaisin. Mauno nyökytteli päätään hilpeänä, poni oli löytänyt heinistä jonkin suuren korren, jota se viskeli ympäriinsä. Vila astui ponin viereen ja pörrötti sen vaaleaa harjaa. Siitä ruuna piti. Ruuna tönäisi turvallaan tyttöä, joka lennähti kauemmas.
- Äläs ala heitellä mua ryökäle, tyttö kikatti ponille ja jatkoi harjaamista. Miten hän rakastikaan olla tallilla, kun siellä oli vielä näin rauhallista!

[axl]

Pete silitti orinsa päätä, hevonen oli siirtänyt etupuolensa viimein omistajaansa päin ja Pete hyvin saikin pujotettua riimuin tämän päähän. Käytävällä onneksi oli rauhallita ja tyhjää, Squall ei pahemmin välittänyt jalkojen nostelusta, varsinkin jos ympärillä oli hälinää. Siitä huolimatta Pete talutti orin käytävälle ja kiinnitti tämän riimunnaruilla molemmilta puolilta seinään kiinni, hakien sitten välineensä tallinoven vierestä. Mies meni taas tämän tytön ohi, mutta tällä kertaa ei sanonut mitään, vaan otti ripeästi tavaransa ja meni ensimmäisen jalan kimppuun. Squall sai oleskella ilman kenkiä niin kauan kun lunta oli, orin vahvat kaviot kun kuluivat sen verran hitaasti että kengät olivat turhat.

[vila]

Vila viimeisteli Maunon harjaamisen pehmeällä harjalla. Se sai ruunan karvan säihkymään. Tyttö suukotti hevosen turpaa ja vilkaisi kelloa. Ponin voisi kohta viedä ulos. Vila astui käytävään. Pete tutki Sqallin jalkoja käytävässä.
- Hei, tiiätkö onks tuolla miten kylmä? tyttö kysyi mieheltä.

[axl]

Pete oli juuri ottanut viimeisen kengän Squallilta ja viimeisteli vuoluveitsellä kavion pohjaa, laskien sen sitten maahan kun huomasi tytön kysyneen häneltä kysymyksen. Pete kääntyi tyttöön päin.
"Onhan siellä aika kirpee ilma, vaik aurinko paistaa", Petestä siis mainio ratsastusilma, mutta eihän hän tiennyt kuinka herkkä tyttö tämä oli. Pete taputti hienoa oriaan kylkeen ja päästi tämän takaisin karsinaan, lähestyen vähän tätä tyttöä sitten.
"Mä oon muuten Pete, kengittäjä, että jos tulee kavio-ongelmia..", Pete jätti lauseen väliin, uskoen että tyttö tajusi kyllä. Pete hymähti ystävällisesti tytölle ja käänsi tälle sitten selkänsä, lähtien varusteidensa kanssa ulos tallista.

Samalla oven avauksella sisälle astui melko pitkä vaaleahiuksinen jätkä, joka huikkasi huomenet ulos lähtevälle Petelle. Tämä nuorukainen, Roope, hymyillen asteli tytön luo.
- No täälläpä on tungosta, Roope lausahti yrittäen kuulostaa sarkastiselta. Roope oli aina ollut sosiaalinen ihminen ja nytkään hänestä ei tuntunut oudolta puhua tuntemattomalle tytölle.

[vaihdoin tässä välissä tähän mun toiseen hahmoon, kun tahdon pelata tällä. ]

[Aleksi]

Aleksi harppoi tallia kohti ripein askelin Felix toisessa kädessään. Ruuna käveli rennosti perässä, välillä tahallaan hidastellen. Poika vain naurahti ponille ja silitti sen turpaa. Avatessaan tallin oven hän huomasi siellä olevan porukkaa, ja aivan ensimmäisenä Aleksin huomio kiinnittyi vaaleaan poikaan.
- Moi, Aleksi huikkasi iloisesti taluttaessaan samalla Felixin omaan karsianaansa. - Mä oon Aleksi.

[vila]

Vai, että kirpeä ilma... Vila mietiskeli ja valikoi käteensä Maunon ruudullisen toppaloimen. Pete esittäytyi kengittäjäksi, se olikin hyvä tietää. Mies lähti olkiaan kohauttaen varustehuonetta kohti.

Kun tyttö oli menossa loimittamaan poniaan, hänen luokseen asteli joku tuntematon poika. Tämä hymyili, Vila hymyili takaisin. Poika höpisi jotain tungoksesta, jota hetki sitten rauhallisessa käytävässä alkoi olla.
- Mä olen Vila, tyttö esittäytyi. Samassa talliin ilmestyi vielä Aleksikin. Hän talutti Felixiä. Ohi mennessään poika esittäytyi uudelle tulokkaalle, niin tyypillistä! Ei voinut hetkeksikään pysähtyä. Vila huokaisi mielessään ja käänsi katseensa Maunoon.

[Henni]

- Täällähän on aamuvirkkua porukkaa, Henni naurahti palatessaan käytävää pitkin toimistolle. Hevoset oli ruokittu, tallissa soi vaimea rouskutus. Henni avasi toimiston oven, mutta jäi vielä katsomaan nuoria.
- Jos on tylsää, niin tyhjät karsinat saa puhdistaa, hän vinkkasi virnistäen ja hävisi toimistoon sulkien oven perässään. Pitäisi sopia parista myyntihevosen kokeilukerrasta. Talliin tarvittiin vähän vahvistusta hevososastoon.

[vila]

Vila meni Maunon luo ja heitti loimen sen selkään. Poni luimaisi vähän ja huitaisi hännällään. Tyttö kiinnitti loimivyöt tottuneesti ja palasin käytävään.

Uusi poika seisoi siinä yhä, hän katseli Maunoa kiinnostuneena, mutta ei vieläkään ollut vastannut Vilalle. Tyttöä alkoi jo vähän ärsyttää. Hän kuitenkin kiinnitti huomionsa Henniin, joka pyysi ohimennen siivoilemaan karsinoita jos on aikaa.

Jos Vilaa pyydettäisiin siivoamaan hänelle tulisi varmasti jokin tärkeä meno...

[axl]

Roope katseli Vilan touhuja ja tämän hevosta, joka karsinan nimikyltistä päätellen oli Mauno.
- Mä oon Roope, mies huikkasi Vilalle. Henni astui talliin, joka sai itselleen Roopen huomion. Henni vihjasi karsinoiden siivoamisella, johon Roope vastasi vitsikkäästi mutruisella ilmeellä ja nyökkäsi, uskoen että Henni tietäisi Roopen kyllä rupeavan siivoavan mielellään karsinoita.
Roope katosikin muutamalla ripeällä askeleella hakemaan kottikärryjä ja talikon, ja sukelsi yhteen tyhjään karsinaan viskaamaan lantaa kottareihin.

[vila]

Mauno tanssahteli tyytymättömästi karsinassaan. Ruuna halusi jo päästä ulos. Vila pujotti riimun kärsimättömän ponin päähän ja kiinnitti siihen riimunnarun. Käytävä oli tyhjentynyt, joten Vila talutti Maunon käytävälle. Poni potkaisi innoissaan seinää, aiheuttaen kamalan pamauksen. Nopeasti kaksikko katosi ulos tallin ovesta.