10.04.2012 Alku aina hankala (kaikki)

[ireth]

Ireneä jännitti hänen ajaessaan kohti Helminevaa, jonne hän oli tuomassa hevostaan. Hän oli muuttanut paikkakunnalle vasta viikko sitten, joten seutu oli hänelle melko vierasta - tallille suunnatessaan hän oli eksynyt kahdesti. Viimein tallipiha alkoi kuitenkin häämöttää ja Irene hiljensi autonsa vauhtia.

Pysäytettyään autonsa hän hyppäsi ulos ja pälyili ympärilleen, näkyisikö ulkona ketään, jolta hän voisi kysyä neuvoa, minne voisi hevosensa viedä. Glitter kolistelikin jo kopissaan, sillä se inhosi matkustamista.

[ida]

Ida käveli tallia kohti ja juuri kun hän oli päässyt sisälle kuului auton ääni joka pysäköytyi pihalle. Ida peruutti taakse päin ja astahti ulos tallista. Ida huomasi pihalla naisen joka näytti etsivän jotakuta, joten Ida asteli hänen luokseen.
-Tarvitsetko apua, Ida kysyy ja hymyilee naiselle. Ida kuuli kopista kolinaa ja ajattelikin, että nainen oli tuomassa hevostaan Helminevaan.

[ireth]

Kuin taivaan lahjana joku todella astelikin Irenen luokse juuri, kun hän oli jo luopumaisillaan toivosta, että joku tulisi neuvomaan häntä.

"Apu tulisi todella tarpeeseen!" Irene vastaa ja väläyttää hieman itseään nuoremmalle tytölle kiitollisen hymyn. "Olen ihan eksyksissä täällä, en yhtään tiedä minne minun pitäisi mennä", hän jatkaa ja kääntää katseensa kuljestusvaunuun, "lisäksi taidan tarvita apua, että saan hevoseni ulos kopista ehjänä."

[ida]

Irene näytti helpottuneen oloiselta, kun Ida saapui paikalle ja tarjoitui auttamaan häntä. Vaikka Ida ei pitkään Helminevassa ollut, osasi hän silti jo ihmisiä auttaa jotenkin. Onneksi, Ida ajatteli itsekseen.
-Luulenpa, että hevosellesi löytyy jo karsinna valmiina. Nimikyltin kera, Ida sanoo ja hymyilee taas. -Jospa katsotaan se paikka kohta kun olemme saaneet hevosesi ulos. Olen muuten Ida, hän lisää ja virnistää unohdukselleen.

[ireth]

Irenekin virnistää huomatessaan, ettei hänkään ole esittäytynyt sen kummemmin. "Olen Irene ja tuo seiniä potkiva otus on Glitter", hän kertoo ja hymähtää, kiittäen samalla Idaa neuvoista.

"Jos menen tuonne kopin etuosaan, niin viitsisitkö avata sen takaa? Kannattaa varmaan siirtyä aika nopeasti sitten pois, veikkaan että tamma tulee pihalle aika vauhdilla", Irene kertoilee ja suoristelee vaatteitaan. Tuntuu hölmöltä joutua pyytämään apua oman hevosensa kanssa, mutta niin on varmasti paras. Lisäksi Idaksi esittäytynyt tyttö vaikuttaa mukavalta.

[ida]

Nainen esitteli itsensä Ireneksi ja Ida nyökkää vastaukseksi ihan varmuuden vuoksi, että hän ei luulisi etteikö Ida olisi kuullut esittelyä. Irene alkaa kertoilemaan jotain ja Ida nyökkää taas.
-Kahotaan osaanko avata sitä. En ole pahemmin joutunut noita availemaan, Ida myöntää. -Ja aika epätodennäköistä, että alle jäisin. Osaan minä väistää tarpeen tullen, Ida jatkaa pienen tauon jälkeen. Omaa hevosta kun ei Idalla ole ei hänen ole tarvinnut niitä pahemmin availla, mutta on sitä kisapaikoilla ollut pakko itsekkin availla, kun kisoihin entisellä ylläpitoponillaan oli osallsitunut, Ida muistelee.

(tönks,tönks.. ei synny tekstiä tähänkään)

[ireth]

(sori, tuli äkkilähtö katsomaan kipeää vuokrista)

"Kiitti hirveesti", Irene sanoo kiivetessään koppiin ja avatessaan riimunnarua. Takaluukku aukeaa ja tamma pomppaa taaksepäin kuin vieteri, mutta onneksi Irene oli valmistautunut tähän. Hetken aikaa kaksikko lähinnä pomppii tallipihalla, mutta viimein Glitterkin malttaa rauhoittua.

"Tällä tavalla annetaan hyvä kuva kaikkiin!" Irene hihkaisee ja pyyhkii hikeä otsaltaan. "Yleensä tää on ihan nätisti, mutta matkustamista tää inhoaa yli kaiken", hän selittää ja toivoo, ettei Ida saisi parivaljakosta kovin holtitonta kuvaa. "Nyt pitäis varmaan etsiä vielä tamman karsinakin", Irene jatkaa ja hymyilee pahoittelevasti.

[ida]

(eipä mitään, onhan se tärkeämpää kuin tämä roolipelaaminen)

Katselin kuinka Irene piteli pomppivaa Glitteriä tallipihassa. Ainakin energiaa riittää, Ida ajatteli itsekseen ja hänen kasvoilleen nousi pieni hymy.
-Aina pitää olla näyttävä sisään tulo ja teillä oli vähän omanlaatuinen sisään tulo vai pitäisikö sanoa ulos tulo, Ida naurahtaa ja lähtee kävelemään talli ovelle.
-Minä voin mennä, vaikka ensin talliin niin katson missä Glitterin karsinna löytyy, Ida hihkaisee Irenelle ja astuu talliin. Ida silittää nopsasti Kamua sen ohi mennessään. Pian hän huomaa Glitterin nimen.
-Täällä on Glitterin karsinna, Ida huudahtaa ja seisoo karsinnan vieressä siihen nojaillen.

[Henni]

Tallikäytävältä kuului kopinaa, ison hevosen askelia. Vähän aikaa sitten ulkoa oli kuulunut auton ääni. Kaikki viittasi uuden hevosen saapumiseen. Henni astui ulos toimistostaan ja näki rautiaan puoliveritamman, jota talutti nuori nainen.
- Hei, mä olen Henni, hän ilmoittautui hymyillen. - Te ootte kai Irene ja Jewelclaw?

[eveliina]

Eve pyöräili innokkaana kohti Helminevaa ja hetken kuluttua tyttö olikin jo tallin pihassa. Eve katsoi pihalla olevaa autoa ja traileria kummastuneena.
- Oliko tallille tullut uusi heppa? Tyttö mietti ja jätti pyöränsä nojaamaan tallin seinää vasten.

Eve astui tallin ovesta sisään ja huomasi tallikäytävällä Hennin, Idan ja jonkun naisen hevosen kanssa.
- Tuo on varmaankin se uusi heppa ja sen omistaja, Eve tuumi itsekseen ja lähti kävelemään muiden ihmisten luokse.

[ida]

Henni saapui pian ja myös Eve asteli iloisesti joukkoon.
-Moi Eve, Ida sanoo tytölle iloisesti.-Tänne tuli taas lisää väkeä. Varmaan huomasitkin, Ida sanoo nojaillen yhä karsinnaa vasten ja katselee Ireneä ja Glitteriä. Glitter näyttää kivalta tapaukselta, myös Irene on mukavan oloinen, Ida ajattelee ja hymyilee heille.