07.04.2012 Käytävällä vaeltelua (täynnä)

[Aleksi]

Aleksi parkkeerasi likaisenvalkoisen, vanhan Opelin tallin pihaan ja astui kiroten ulos. Uunituore ajokortti poltteli taskussa, ja olihan sitä autolla ajoa tietenkin pakko päästä kokeilemaan. Inssi läpäistiin rimaa hipoen, eikä ne kaikki ohjeet olleet millään jääneet kaaliin. Aleksi oli onnistunut naarmuttamaan jo toistamiseen autonsa ajaessaan hieman liian läheltä postilaatikkoaan. Ei sillä että auto olisi priimakunnossa muutenkaan, mutta postilaatikko alkoi näyttämään neliön sijasta muhkuraista ympyrää.

Aleksi asui vielä vanhempiensa kanssa omakotitalossa, ja aikoi asua vielä ainakin lukion loppuun asti. Mikäs siinä kun vanhemmat maksoivat vesi- ja sähkölaskut sekä muut kustannukset, kelpasi Aleksille. Pojan oma lompakko näytti jatkuvasti tyhjältä, eikä satunnaisen mainoslehtistenjakajan palkalla oman kämpän vuokraa makseta. Se palkka kului nimittäin ratsastustunteihin, sillä tallillakäynti oli Aleksille tärkeä ja rakas harrastus. Kaverit jaksoivat jatkuvasti kuittailla hevosenhajusta, mutta Aleksia se ei haitannut, kuittailkoot rauhassa.

Edellisen tallin koppava väki oli sapettanut Aleksia sen verran, että poika oli päättänyt virkistyksen vuoksi vaihtaa tallia. Uusi paikka, Helminevan ratsutalli, näytti ainakin ulospäin siistiltä ja mukavalta. Aleksi lopetti naarmujen tutkimisen ja nousi ylös kohottaen katseensa tallirakennukseen. Paikka oli kohtuullisen suuri. Tilava kenttä täällä, suuri maneesi tuolla. Ja komea tallirakennus, johon mahtuisi varmasti päälle parikymmentä hevosta. Aleksi virnisti itsekseen, täällä hän tulisi varmasti viihtymään.

Aleksi viskasi autonsa avaimet ilmaan, ja nappasi ne sitten takaisin käteensä kävellessään kohti tallin ovea. Hänen uuden hoitohevosensa nimi oli Felix, ja ruuna oli kuulemma äkäinen karsinassa. Aleksi avasi tallin ovet varautuen hälinään ja valvataan ihmismäärään. Käytävä oli kuitenkin autio, ketään ei näkynyt missään. Olkiaan kohauttaen poika asteli käytävällä. Muutaman askeleen jälkeen hän huomasi karsinan ovessa kyltin Felix, ja kurkkasi sisään. Tiikerinkirjava poni rouskutteli tyytyväisenä heiniään. Poika vilkaisi kelloa joka näytti olevan viittä vaille kymmenen.

Samassa Aleksin takaa kuului avautuvan oven ääni, ja raudoitettujen kavioiden kolahtelu tallikäytävällä.

[axl]

Petteri otti konepelliltä aurinkolasinsa ja pisti ne päähänsä, aurinko paistoi kirkkaana taivaalta, eikä tilannetta helpottanut silmät sokaiseva kirkas valkoinen lumi. Pete oli matkalla tallille, minnekkäs muuallekkaan, auton perässä roikkuen traileri jossa hengasi Peten uutukainen lemmikki, 12 vuotias puoliverinen ori. Pete oli hommannut autoonsa valvontakameran, että saattoi sivusilmällä katsoa miten trailerissa menee. Hintava kapistus oli ollut, mutta sen arvoinen, tämä uusi ori kun oli ekasta päivästä lähtien ollut Peten uusi silmäterä. Peten koira Zero joutui välillä auton pelkääjän paikalla inisemään olemassa oloaan, johon Pete tyytyi lässyttämään homomaisesti koiralle. Vaikka eihän nuoren koiran vinkunaa pitänyt kehua ja lässytellä, mutta Petellä oli ollut pitkä eilinen ja hän ei jaksanut kuunnella koiran vikinää yhtään.

Pete oli tehnyt vuosia jo keikkaluontoista kengittäjänhommaa, joten hänen oli melkein pakko tarttua tilaisuuteen kun hänelle tarjottiin töitä tältä tallilta, säännöllisenä kengittäjänä. Aina samat hevoset, samassa paikassa, se kävi Petelle hyvin. Tarjous oli ollut vielä parempi kun hänelle tarjottiin halvalla tallipaikkaa, työtä vastaan tietenkin. Pete oli pitkään miettinyt omaa hevosta ja nyt sellainen sitten oli takana.

Vihdoin perillä, Pete ajoi Jeeppinsä valkoisen Opelin vierelle ja laskeutui ulos, päästäen samasta ovesta Zeron ulos. Nuoresta iästä huolimatta, Zero oli ihana, kun se pysyi näköpiirissä ja tuli luokse kutsusta. Into piukassa Pete kiersi traileriin, laski hevosen ulos ja lähti taluttamaan sitä suurista tallinovista sisään. Ori oli ihmeissään, haisteli ilmaa pää ilmassa, mutta rohkeasti käveli uuteen paikkaan. Kova hörähdys pääsi ori Squallilta kun tämä näki ensimmäisen tuntemattoman hevosen tallissa, mutta käveli reippaasti Peten perässä. Tallinomistaja oli sanonut että Squallille olisi paikka tallin perällä ja sielhän tyhjä karsina olikin, jossa luki komeasti orin nimi. Matkalla he ohittivat kirjavan ponin ja tämän edessä seisovan miehen, jolle Pete huikkasi niin reippaasti kuin pystyi huomenet.

[Henni]

Pihassa oli auto ja traileri. Uusi ori oli saapunut, oletettavasti. Henni johdatti Mimmin ja Kallen talliin. Welshponit kopsuttivat käytävää epätasaiseen tahtiin. Kalle oli ihan mutainen, olisi pitänyt vain suosiolla laittaa ruunalle loimi aamulla.

Henni lukitsi ponit omiin karsinoihinsa. Felixin karsinan luona hän huomasi tuntemattoman pojan, joka katseli tiikerinkirjavan ponin ruokailua.
- Päivää! Henni tervehti tätä, mutta jatkoi eteenpäin tallin perälle. Poika oli todennäköisesti Felixin uusi hoitaja, mutta uusi yksityishevonen oli kiireellisempi tapaus. Toivottavasti hän ei antanut itsestään töykeää kuvaa. Hän kyllä auttaisi pojan alkuun, kunhan uuden orin kanssa asiat olisivat selvät.

[Aleksi]

Aleksi kääntyi kannoillaan ja huomasi arviolta kolmissakymmenissä olevan miehen taluttavan kimoa puoliverioria tallin perälle. Pojan suu jäi hieman auki hänen tuijottaessaan upeaa hevosta, mutta muisti hetken kuluttua sulkea sen. Hevosta taluttava mies tervehti ohimennen Aleksia, ja hymyillen poika vastasi tervehdykseen.

Melkein samalla ovenavauksella talliin purjehti naishenkilö taluttaen poneja sisälle. Huolehdittuaan että ponit olivat turvallisesti lukkojen takana kääntyi hän tervehtimään Aleksia.
- Hei vaan, Aleksi vastasi ja epäili naisen olevan tallin omistaja. Poika oli aikeissa kysyä asiaa, mutta sulki suunsa tajutessaan naisen kävelevän eteenpäin. Vai niin, no kai mä itsekkin pärjään, poika ajatteli ja kääntyi takaisin hoidokkinsa puoleen. Aleksi katsoi ensin arvioivasti ponia, ja naksautti kieltään. Poni liikautti korviaan muttei nostanut päätään heinien joukosta.
- Vai sillä lailla, Aleksi naurahti ja nojasi rennosti karsinan oveen.

[axl]

Pete sulki huolellisesti karsinan oven, jääden nojaamaan oveen niin että ori saattoi edelleen nähdä hänet. Utelias ori kuitenkin haisteli tarkasti jokaista karsinansa kulmaa, heinäkasaa ja sitten vasta Squall tuli puuskuttamaan sieraimillaan Peten nenän eteen. Mies kaivoi taskustaan omenan palan jonka tarjosi orille joka sen sieppasikin salaman nopeasti.
"Sä pärjäät varmasti hyvin", Pete mutisi Squallille joka kuitenkin oli nyt enemmän kiinnostunut heinäkasasta, peppukin melkein osui oveen ahnean syömingin takia. Pete naurahti ahneaa hevostaan ja siirtyi katsomaan että nimi oli oikein kirjoitettu, oli myös hyvä juttu että karsinassa oli Peten numero, eihän sitä tiedä mitä Squall keksiki. Olikohan liian suuri pala ottaa ori heti ensimmäiseksi hevoseksi? Vaikka Pete mietti mielessään että enemmän oli kuullut juttua ärsyttävistä tammoista, kuin oreista.

Pete kuuli kolinaa ja siirtyi keskittymään nyt tähän, häntä kohti käveli reippaan oloinen hoikka blondi. Jo kaukaa Pete tunnisti kyseisen naisen Henniksi, tallinomistajaksi. Tallin kotisivuilla kun oli pari melko vetävääkin kuvaa kyseisestä naisesta. Nämä ajatukset Pete kuitenkin äkkiä koitti häivyttää mielestään, kun nainen vain lähestyi. Pete otti muutaman askeleen myös naiseen päin.
"Ai hei, sä oot varmaan Henni?" Pete tokaisi hymyillen rennosti, ojentaen kätensä kätelläkseen.
"Mä oon Petteri, mut sano vaan Pete", mies jatkoi ennen kuin Henni kerkeisi vastata.

[Henni]

- Terve Pete, mä olen tosiaan Henni. Hevonenhan on vielä komeamman näköinen kuin kuvissa! Henni ihasteli kookasta, kimoa hevosta, jonka oli nähnyt vain sähköpostissa saamistaan kuvista. Se teki tuttavuutta uuteen karsinaansa ja seinänaapuriinsa Unskiin. Onneksi Squall oli ruunaystävällinen tapaus!
- Mä voisin vähän näyttää paikkoja täällä, niin pärjäät sitten paremmin täällä, Henni lupautui ja vilkaisi kauempana käytävällä karsinan oveen nojailevaa nuorta miestä.
- Hei sinä siellä! hän huikkasi pojalle ja heilautti kättään. - Ootko sä se Felixin uus hoitaja? Jos haluut, niin mä voin näyttää paikkoja sullekin samalla kun esittelen tälle Petelle tallia.

[Aleksi]

Felixin tasainen heinien rouskutus oli rentouttavaa. Samalla Aleksi kuunteli salaa tallin toisessa päädyssä käytävää keskustelua. Upean puoliveriorin omistajan nimeksi paljastui Pete, ja tallin omiatajan nimikin muistui mieleen, kun nainen esitteli itsensä. Aleksi ei kauaa ehtinyt turhanpanttina nojailla, kun äskettäin ohi juossut Henni heilautti kättään pojalle ja kysyi, oliko tämä Felixin uusi hoitaja.
- Joo, oon mä, Aleksi vastasi ystävällisesti hymyillen. Nainen tarjoutui näyttämään paikkoja hänellekkin.
- No sopiihan se, Aleksi hymähti ja liittyi seuraan.

[Inka]

Inka käveli kohti tallia, ja katseli innoissaan ympärilleen. Pian tallirakennus alkoi näkyä, ja tyttö sammutti puhelimensa musiikkisoittimen ja otti kuulokkeet pois korvilta. Mukavan näköinen paikka, tyttö ajatteli. Inka avasi tallin oven ja otti muutaman askeleen eteenpäin. Tallissa näytti olevan muutama ihminen, joten tyttö tervehti heitä. "Hei", hän sanoi reippaasti ja katseli nimiä karsinarivistöistä, kunnes löysi Mimmin karsinan. Tyttö avasi karsinan oven, ja suloinen poni työnsi päänsä sieltä.

Inka rapsutteli ponia hetken, ja ajatteli että pitäisi löytää tallin omista, tai joku joka voisi esitellä paikkoja, mutta tyttö ei ollut ihan varma miltä tallinomistaja näytti, ja olisi aika noloa luulla jotain muuta tallin omistajaksi... Inka kuuli jonkun miehen ja naisen, jonka oletti olevan tallin omistaja, keskustelevan, mutta ei halunnut mennä häiritsemään näiden kahden keskustelua.

[axl]

Peten kasvoille jumittui ystävällinen hymy, jonka mies siirsi pian hevoseensa päin takaisin. Squall oli tullut ahnehtimaan lisää omenoita ja pienen palan hevonen vielä Peteltä saikin. Ori tyytyi siihen ja rupesi taas huulillaan maistelemaan vieressä olevan ruunan turpaa, joka näytti hieman näreältä kun tuo ei saanut omenaa.
Pete kääntyi takaisin Henniin päin, kun tämä kutsui tallin toisesta päädystä nuoren miehen heidän luokseen. Pete nyökkäsi tuttavallisesti hymy huulilla reilusti nuoremmalle miehelle ja käänsi vihdoin selkänsä hevoselleen.
"Onks tässä kaikki karsinat vai onks niitä jossain lisää?" Pete kysyi, yrittäen kuulostaa uteliaalta, jota hän kyllä olikin.
Samalla Pete huomasi että talliin oli tullut neljäskin henkilö, pete yritti vaivihkaa sivusilmällä katsoa että kuka, mutta ei sen enempää viitsinyt mulkoilla.

[Alma]

Alma oli miettinyt tätä pitkään. Hän oli soittanut tallille, ilmoittanut ettei tulisi enää tunneille ja nyt katseli ilmoitusta ratsastuskoulusta, jonne oli päättänyt nyt soittaa.

Paitsi että Almasta tuntui, että ei osaisi sanoa puhelimeen nyt mitään järkevää. Nettisivuilta hän oli jo katsellut hevosten kuvia ja huomannut myös kuvan mukavan näköisestä omistajattaresta. Silti tuntui, että oli parempi lähteä käymään paikan päällä, hänhän oli päättänyt ettei antaisi ujon kuorensa estää kokeilemasta uusia juttuja.

Matka Helminevalle tuntui pyörälläkin sitkuttaessa yllättävän pitkältä. Tallin pihalle tullessaan Alma katsahti ympärilleen, ja huomasi sitten miksi matka oli tuntunut niin tuskaiselta. Pyörän eturengas oli aivan tyhjä.
- Samperi, Alma manasi. Nyt olisi ainakin pakko mennä kysymään apua, eikä vain teeskennellä tullessaan vain ihailemaan hevosia jos sisu sattuisi menemään kaulaan. Alma etsi tallin ulko-oven ja astui sisään uteliaasti kuikuillen.

[Henni]

- Tässä etukäytävällä on suurin osa karsinoista, mut tuolla nurkan takana on vielä muutama, Henni sanoi Petelle ja johdatti miehet satulahuoneeseen. - Tossa seinustalla satulat ja suitset, hyllyssä on loimet sekä harjapakit, niissä kaikki hevoskohtaiset harjat ja suojat ynnä muut. Ja tuolla nurkkauksessa loimien kuivatuskaappi. Sä voit Pete tuoda Squallin kamat tänne.

Henni lähti viemään tulokaskaksikkoa ulko-ovelle päin esitellen matkan varrelta pesupaikan ja lantalan oven. Missin karsinan luo oli ilmestynyt tyttö, jota hän tervehti.

- Toimisto tossa noin...
Henni astui ulos.
- Mä näytän teille ratsastuspaikat ja Squallin tarhan.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt viedä miehiä sen pidemmälle, sillä vastaan tuli tyttö, joka jätti polkupyöränsä taakseen. Henni näki, että etukumi oli typötyhjä.

(pahoittelen että kesti, kävin syömässä välissä)

[Aleksi]

Aleksi seurasi Henniä ja kuunteli puolella korvalla naisen selostusta tallista. Poika katseli ympärilleen ja yritti hahmottaa missä mitäkin oli bongaillen samalla Felixin nimeä satulahuoneesta. Hennin tapaan Aleksi tervehti tallikäytävälle tullutta tyttöä, joka norkoili kimon ponitamman, karsinan kyltistä päätellen nimeltään Missi, karsinan ovella.

Pian he jatkoivat toimiston ohi ulos, jossa Henni aikoi näyttää ratsastuspaikat, jotka olinkin huomannut jo pihaan tullessani, sekä Squallin tarhan. Päättelin Squallin olevan Peten hevonen ja minua kiinnosti myös kuulla missä Felix tarhailisi.

[vila]

Vila istuskeli tyytymättömänä suuressa hevosrekassa, miksi ihmeessä se liikkui niin hitaasti? Hän odotti innolla uudelle tallille pääsemistä, toivoen, että siellä olisi mukavia ihmisiä eikä mitään kaksivuotiaita räkänokkia. Mauno oli käyttäytyny hyvin koko matkan. Kun auto kurvasi tallipihaan Vila näki siellä kävelemässä joitain ihmisiä, tyttö kiinnittänyt heihin sen enempää huomiota vaan juoksi laskemaan Maunoa ulos.

Poni lennähti kamalalla kolinalla alas ramppia ja alkoi välittömästi kaviot maahan saatuaan hyppiä ja kiljahdella uteliaana. Vila rauhoitteli sitä mutisemalla jotain turhuuksia kohta saatavista ruuista. Ruunaa ei kiinnostanut. Vila onnistui pienen taistelun jälkeen saamaan ponin tulemaan perässään sisälle. Hän ei huomannut, että heitä tarkkailtiin.

Tallissa oli hiljaista ja autiota. Hyvä, Vila ajatteli ja lähti kulkemaan Maunon karsinalle päin. Sinne Henni oli hänet puhelimessa neuvonut. Tyttö laski ponin karsinaansa ja toi sille vähän ruokaa. Ruuna alkoi syömään ahnaasti, mulkoillen välillä viereisten karsinoiden asukkaita. Uupuneena Maunon temppuilusta tyttö istui lattialle hengähtämään.

[ida]

Ida käveli pitkin tietä ja saapui kuin saapuikin pian tallipihaan. Tallipihassa oli hevosrekka ja sieltä syöksähti ulos poni. Tyttö taisteli ponin kanssa siinä hetken kunnes katosivat sisälle. Idakin pääti kadota pois olemattomasta piilosta jonnekkin, jos tietäisi edes minne menisi. Päätin mennä kyseisen tytön perään.

Talli oli hiljainen ja hän hiippaili sinne ja pian hän näki tytön istumassa. Hän käveli vähän vielä eteenpäin.
-Heei, Ida sanoi hymyillen. Kuitenkin pieni epäluulo valtasi hänet.

(Anteeksi, ku kesti. Katoin tätä vähä väärin välillä.. Ja eka kerta ku ropetan joten en vielä osaa tätä oikein..)

[Inka]

Mimmi oli saanut Inkan rapsuttelusta tarpeekseen, se oli palannut heinä kasansa ääreen ja söi sitä nyt tyytyväisenä. Hän sulki karsinan oven, ja kääntyi kävelläkseen ulos tallista, kun joku tyttö talutti ponin talliin, ja laittoi sen karsinaan. Inka ei ollut nähnyt tyttöä eikä hevosta koskaan, tai no ei hän ollut muitakaan hevosia kovin monta kertaa nähnyt.

Kun tyttö istahti lattialle, Inka päätti tervehtiä tuota. "hei", hän sanoi pienesti hymyillen, ja kohta talliin saapui toinenkin tyttö. Inka ei oikein tiennyt mitä olisi tehnyt, vaan jäi vain paikalleen tarkkailemaan tilannetta. Hän voisi lähtä pian pihalle etsimään Mimmin tarhaa ja ehkä jutellakkin tallin omistajan kanssa.

[axl]

Pete seurasi uteliaana ja tyytyväisen oloisena Henniä ja toista miestä. Välillä nyökäten ymmärtäen ja vilkuillen hymyillen Henniä. Paikka vaikutti todella luksukselta, eikä Pete osannut sanoa, olisiko hänellä varaa karsinavuokraan jos ei tekisi töitä tallilla. Ei luultavastikkaan. Hän sai hyvät liksat kengittäjänä, mutta olihan hänellä paljon muitakin menoja kuin hevonen, asuminen yksinkään lapsen kanssa ei halpaa ollut.
Kolmikko astui ulos, jossa he näkivät tytön pyörän kanssa. Pete oli aina ollut haka matkustusvälineiden kanssa ja nyt Pete siirtyikin rennosti talsien hieman sivummalle Hennistä ja nuorukaisesta.
"Tarttetko apua?" Pete kysyi rennosti hymyillen punertava hiuksiselta, reilusti lyhyemmältä ja nuoremmalta tytöltä joka seisoi pyörän vieressä.

[Henni]

Pihaan oli ilmestynyt toinenkin traileri. Mistäs tällainen ihmisvyöry? Henni lähti kaikesta huolimatta kävelemään kohti maneesia, mutta huomasi puolimatkassa, että vain yhdet askeleet seurasivat, ja ne olivat Aleksin.
- Hoitajat saa ratsastaa aina siellä missä ei oo tuntia, mutta multa kysytään lupa, ja maastoon ei lähdetä yksinään, Henni selvitti ja vilkaisi taakse. Pete oli jäänyt polkupyöränsä kanssa tuskallisen tytön luokse.

[Alma]

Alma oli ollut menossa talliin, mutta samalla hetkellä ulos tuli nainen (tallin omistaja, Alma tajusi), jonka mukana oli yllättäen kaksi miestä. toisen Alma arveli olevan noin ikäisensä ja toisen reilusti vanhempi. Tämä vanhempi tuli kysymään tarvitsiko Alma apua.

Tahtomattaan Alman posket punehtuivat hiukan, ja tyttö toivoi epätoivoisesti että mies luulisi hänen olevan vain hengästynyt urheilusuorituksesta.
- Joo, etupyörässä on reikä, se tarvis paikan... Ettei tarvii taluttaa koko matkaa - tosin en mä oo heti täältä lähtemässäkään! Tunnit, mä olin tulossa kysymään tunneista, Alma solkotti, kuten aina kun oli hiukan hermostunut. - Paitsi että sä et mahda tietää niistä? Tai siis...

Alma pakotti itsensä hiljentymään ja vilkaisi pihaan tullutta traileria. Hän ei ollut arvannutkaan, että tallilla kävisi näin kova vilske. Trailerista ulos tullut poni vaikutti melkoiselta kiusankappaleelta sen steppaillessa ympäriinsä matkalla talliin.

[Henni]

Henni kuunteli, mitä tyttö selitti Petelle.
- Minä tiedän tunneista, hän ilmoittautui lopulta, hymyillen ystävällistä asiakaspalveluhymyään. - Oon tässä näyttämässä jätkille vähän paikkoja, mutta voin sen jälkeen tulla juttelee, jos tunnit kiinnostaa. Voithan sä jo mennä tuolta ilmotustaululta kattelemaan. Niin, ja Pete hei, mulla on tossa kotona pyöränkumiin paikkajuttuja, jos haluat tuota rengasta kokeilla korjata.

[axl]

Pete naurahti vähän punastunutta höpöttävää tyttöä, samalla kun itse tutki polvillaan tytön pyöränrengasta.
Kun tyttö vihdoin hiljeni, Pete nousi ylös ja katsoi pienesti hymyillen tyttöä silmiin.
- Joo, oot oikeessa. Mä oon vaan kengittäjä, mut voin kyllä korjata sun renkaan..
Pete lausui loppua kohden hieman mutisen, samalla hetkellä kun Henni tuli heidän vierelleen.
- Joo, mulla ei taida autossa sellasta olla.. Pete tokaisi mietteliäästi, vaikka hänellä kaikennäköistä autostaan yleensä löytyykin.

[Alma]

Alma hymyili takaisin ystävälliselle naiselle, Henni taisi olla hänen nimensä. Tämä hävisi Alman ikäinen poika mukanaan, mutta kengittäjäksi esittäytynyt mies jäi puuhailemaan pyörän renkaan kanssa.
- Aa niin, mä olen Alma, tyttö tajusi esittäytyi miehelle. - Mä käyn nopeasti vilkasemassa sisällä sitä tuntiaikataulua. Tuun sitten auttamaan sua sen kanssa, okei?

Odottaessaan miehen vastausta Alma mietti miten oli päätynyt tilanteeseen, jossa oli tullut spontaanisti uppo-oudolle tallille ja nyt uppo-outo mies korjasi hänen pyöräänsä. Puna oli jo häipynyt kasvoilta, eikä hermostuksesta ollut tietoakaan. Nyt Alma ehti huomata, että tämä kengittäjä olikin oikein kivannäköinen. Hän ei todellakaan muistuttanut viisikymppistä, kaljamahaista kengittäjää, joka kävi Alman entisellä vakitallilla.