07.04.2012 - Maneesin koeajoa (x)

[vila]

Vilan onnistui lopulta päästä villinä loikkivan Maunon selkään. Tyttö tunsi, kuinka ruuna jännitti jokaista lihastaan valmiina pakenemaan. Poni ei tulisi tänään toimimaan hyvin. Mauno jauhoi ahkerasti kankikuolainta ja viskoi levottomana päätään. Vila kiristi mahavyötä varovasti ja oikaisi samalla omasta mielestään kauheaa turkoosia satulahuopaa. Hän oli saanut sen pikkusiskoltaan, joka vannotti pitämään sitä ensimmäisellä ratsastuksella uudessa tallissa. Mauno loikkasi tyytymättömänä metrin vasemmalle ja pukitti.
- Nyt lopetat pöljä, Vila tuskaili. Onneksi jalustimet olivat sopivat! Tyttö ohjasi jännityksestä sekaisin olevan ratsunsa uralle. Hän istui syvälle uuteen koulusatulaan ja rentoutui. Ponille sillä ei ollut vaikutusta. Se otti laukkaspurtteja ja hyppi pystyyn pienimmästäkin risahduksesta.

Hetken käveltyään Vila kokosi ohjat tuntumalle ja haki Maunon peräänantoon ja kuolaintuntumalle. Ruuna yritti laittaa vastaan, mutta teki lopulta työtä käskettyä. Tyttö ehti vain ajatella ravia, kun hänen pieni ruutitynnyrinsä painoi jo keskiravia ympäri maneesia. Päätään pudistaen Vila tiivisti istuntaansa ja pakotti Maunon hidastamaan. Poni heitteli kärsimättömänä päätään. Se halusi mennä kovempaa. Vila ratsasti keskittyneenä voltteja ja ympyröitä. Mauno rauhoittui hieman, mutta säikkyi vieläkin.

Ponin karva alkoi muuttua hikiseksi. Vila jatkoi kuitenkin, hän kokosi ravia todella lyhyeksi ja pyysi ratsuaan polkemaan takajaloilla voimakkaammin. Mauno totteli ja tyttö antoi sen jatkaa tavallista tahtia. Nyt ruuna liikkui kauniisti. Vila siirsi ponin käyntiin ja antoi sen hengähtää hetkisen. Tytön ajatukset alkoivat harhailla ja hän oli kaikkea muuta kuin hereillä. Yllättäen Mauno sai energiansa takaisin ja teki viisi valtavaa pukkia, sitten se syöksyi laukkaan. Vila mätkähti maahan.

[Henni]

Oven takaa kuului ryminää, ikään kuin hevonen olisi pillastunut sisällä maneesissa. Saga jäi hetkeksi ulos kuuntelemaan, että sisällä hiljenisi, ja Kalle steppaili levottomana vieressä. Hän uskaltautui lopulta avaamaan oven ja vihelsi mennessään merkiksi.

Ensimmäisenä näkökenttään osui vapaana hölkkäävä, voikonvärinen poni. Se oli liian pieni ollakseen Vanni, eikä Saga ollut sitä aikaisemmin nähnyt. Ratsastajakin löytyi lopulta: tämä oli maassa pitkin pituuttaan, aivan hiekkaisena. Tuntematon tyttö. Saga katsoi tätä hämmentyneenä.
- Moi, hän sai lopulta sanottua. - Sori, häiritsenkö? En tienny et maneesi on käytössä, eikä Hennikään tienny.
B-ryhmä hyppäsi kentällä, ja Henni oli pyytänyt Sagaa huomauttamaan Kallea jatko I-tuntia varten, sillä ruuna oli ollut niin jäässä ja tahmeana jatkokakkosillakin. Periaatteessa hän olisi voinut ratsastaakin. Mutta ei hän suostunut.
- Niin joo, Saga jatkoi, - sattuuko sua?

[vila]

Vila kuuli vihellyksen ovelta, joku tuli sisälle. Tuntematon tyttö kyseli hänen vointiaan.
- Joo, mä oon ihan kunnossa, hän mutisi vastaukseksi ja loi salamoivan katseen Maunoon. Tuo poni vaan tekee mut hulluksi, Vila vielä jatkoi. Mauno liihotti leikkisästi päätään ilmassa pyöritellen tyttöjen luo. Vila nappasi ponin kiinni.
- Mä olen Vila, sori kun en ole ilmottanu kellekkään mutta tää vaikutti olevan vapaa ja mä halusin ratsastamaan, tyttö selitti ja hymyili toiselle.
- Ai kato sullakin on cobbi, hieno juttu! Hän virnuili vielä ja nousi takaisin Maunon selkään puhdistettuaan pahimmat hiekat vaatteistaan. Poni hyppi ylösalas malttamattomana, mutta tyttö kehotti sitä odottamaan paikoillaan.

[Henni]

- Joo, Kalle on c-sektiota, Saga hymähti. - Mä oon Saga. Naapurista.
Hän katseli maneesia arvioivin silmin.
- Hei, haittaako kamalasti, jos me varataan tosta päädystä pieni ympyrä? Kalle on pakko saada vähän liikkumaan, muuten ne jatkoykköset romahtaa epätoivossaan tän kanssa, kun koni ei liiku mihinkään suuntaan...
Juoksutus kyllä veisi tilaa enemmän kuin pikku ympyrän verran. Hän toivoi sydämensä pohjasta, ettei Vila kysyisi sitä yhtä kysymystä. Että mikset sä ratsastais, mahduttais paremmin.

[vila]

- Mä oon Vila, tuu vaan ihan hyvää tekee varmaan Maunollekkin kun sen ei tarvii olla yksin, Vila vastasi Sagaksi esittäytyneelle tytölle. Hän kylläkin kummasteli, miksei tämä ratsastanut. Silloin tilaa olisi riittänyt paremmin. Sitä tyttö ei kerennyt kysymään, koska hänen ratsunsa kävi ihan mahdottomaksi.

Vila hymyili Sagalle ja käänsi Maunon uralle. Hän jätti reilusti tilaa maneesin toiseen päätyyn, hänen poninsa kun liikkuisi tällä hetkellä vaikka kolikolla. Toisin kuin Kalle, joksi Vila tunnisti toisen ponin. Se näytti laiskalta. Tyttö keskittyi Maunoon. Hän siirsi ruunan raviin ja haki sen tuntumalle. Muutamaan kertaan poni yritti toistaa onnistuneet pukkirodeonsa, mutta tällä kertaa se ei saanut siihen mahdollisuutta. Vila antoi ratsulleen laukkapohkeet ja se ampaisi villisti vauhtiin. Ponin sirot jalat tanssahtelivat ja sen ryntäille lenteli valkoista kuolaa. Pian sitä oli myös Vilan päällä. Tyttö ratsasti pääty-ympyrällä ja teki laukassa "pohkeenväistöä" ympyrän kaarella, sivuttain oli aika mahdotonta kaahata. Mauno suunnilleen keuli, mutta alkoi pikkuhiljaa rauhoittumaan. Se oli jo aivan hikimärkä. Vila teki suunnanvaihdon ja vaihtoi laukan. Ruuna alkoi painaa kädelle, haluten joko kiihdyttää tai hidastaa. Oli aika mahdotonta sanoa kumpaa. Vila teki vielä muutaman väistön ennen raviin siirtymistä.

Ravissa hän antoi ponin venyttää kaulaansa vähän, mutta pysyi koko ajan valppaana. Olihan se vähän noloa lennellä päin seiniä ensimmäisellä ratsastuskerralla... Kun Maunon hengitys alkoi tasaatua hän siirtyi käyntiin ja antoi ruunalle löysät ohjat. Se vetäisi päänsä pärskähdellen maahan ja pysähtyi. Vila napautti sen liikkeelle. Poni oli väsynyt. Vila rapsutteli ruunan säkää ja antoi sen kävellä rauhassa. Tyttö jäi katsomaan maneesin toiseen päätyyn.

[Henni]

Saga siirtyi päätyyn ja kiinnitti juoksutusliinan deltaan. Hän päästi liinaa pidemmäksi ja maiskautti Kallen liikkeelle. Poni otti ensin unisia käyntiaskeleita, mutta Saga heilautti juoksutuspiiskaa sen takana, ja lopulta welshruuna siirtyi ihan sähäkkään raviin Kalle-mittapuulla. Sivusilmällä Saga vilkuili ratsukkoa, jolla kirjaimellisesti meni aika lujaa. Voikkoponi oli vähällä hyppiä takajaloilleen, ja heidän laukatessaan ympyrällä ohi Kallekin hieman virkistyi. Saga pyysi ponilta laukkaa, eikä antanut sen pudottaa raville ennen kuin se sai luvan kahden onnistuneen ja reippaan laukkakierroksen jälkeen. Hän pyysi Kallea vaihtamaan käynnin kautta suuntaa ja ravuutti ponia vielä hetken siihen suuntaan. Toinen tyttö lopetteli ratsastustaan.

[vila]

Saga oli saanut Kallen laukkaamaan hienosti, Vila katseli ponia joka nyt ravasi juoksuttajansa ympärillä. Mauno alkoi olla melko valmis talliin lähtöä varten. Vila hyppäsi alas poninsa selästä ja nosti jalustimet ylös ensitöikseen. Hän tiesi, että poni sekoaisi jos jalustimet osuisivat sen kylkiin kun se hyppii. Lopuksi hän löysäsi mahavyötä. Vila talutteli Maunoa, poni häselsi innoissaan tytön selän takana.

[Henni]

Kalle katseli kummissaan toisen ponin sähellystä. Se laukkasi toisenkin suunnan reippaasti, ja Saga antoi sille luvan kävellä pienen ravailun jälkeen. Kello olisi kohta kahtakymmentä vaille kolme, ja poneja pitäisi alkaa laittaa valmiiksi tuntia varten. Saga käveli pari kierrosta Kallen vierellä rapsutellen ruunan kaulaa. Tavallaan houkutteli hypätä ponin paljaaseen selkään, mutta ei hän olisi ikimaailmassa pystynyt siihen. Saga vaihtoi kävellessään juoksutusliinan tavalliseen riimunnaruun ja heitti liinan kieppeinä hartioidensa yli.

[vila]

Vila talutti Maunon Sagan ja Kallen vierelle. Toinen tyttö oli juuri lopettanut ponin juoksuttamisen ja asetteli juoksutusliinaa hartioilleen.
- Sehän oli yllättävän reipas, Vila kehui.
- Mä oon kuullu vaikka mitä kauhutarinoita sen laiskotteluista, hän jatkoi vielä ja suutahti Maunolle, joka yritti parhaansa mukaan repiä Kallen häntää.

[Henni]

- Ei tää nyt niin hirveen laiska oo, jos sen osaa oikeesti laittaa liikkumaan, Saga pohti. - Mutta ei ne pikkutytöt oikein pysty sellaseen. Kiva tää on sillon, kun joku kokeneempi ratsastaa.
Siitä oli pitkä aika, kun Saga oli viimeksi Kallella ratsastanut. Ponin kanssa sai tehdä töitä, mutta se oli oikeastaan aika mukava ratsastaa. Hän talutti Kallen kauemmaksi toisesta ponista ja lähti viemään tummaa ruunaa ulos ovesta. Tallipihassa hän vilkaisi kentälle, B-tuntilainen hyppäsi Kamulla okseria. Saga tunsi vieläkin kylmiä väreitä nähdessään hevosen hyppäävän.

[vila]

Saga lähti pois maneesista. Kello alkoi jo tosiaan olla aika paljon. Vila raahautui Maunon perässä maneesin ovelle. Tämä ukkeli pääsisi nyt tarhaan hillumaan.

[Henni]

Joku tuntilaisista hyppäsi Vannilla. Tamma lähestyi huonosti, otti valtavan jytkyloikan, ja kuski putosi ensin kaulalle, sitten maahan. Saga jähmettyi paikoilleen, mutta käänsi äkkiä katseensa pois, ennen kuin Vila ehti huomata mitään.

[Elli]

Huuto purkautui melkein jo Rosan huulista, mutta tämä sai tukahdutettua sen juuri ja juuri . Pidä paketti kasassa... Rosa ajatteli hermostuneena samalla kun pyyhkäisi hiussuortuvan korvan taakse. Tyttö oli pudonnut, mutta ei ollut satuttanut itseään. Heikkoutta ei saanut näyttää, niin oli äit... Kirsi aina sanonut. Joku katseli häntä taustalta ja Rosa päätti heittää taustakatsojalle oikein ilkeän mulkaisun.

[Henni]

Pudonnut tyttö katsoi Sagaa pahaenteisesti, kun hän vielä kerran kurkkasi taakseen. Polvet tärisivät kevyesti. Traumat olivat vahvat, vaikka tapahtuneesta oli yli puoli vuotta jo. Viime kesä sinetöi hänen ja Donin kohtalot. Hän ei nousisi enää koskaan satulaan, Doni ei enää koskaan nähnyt uutta päivää. Saga nojasi Kallen säkään hetken ja lähti sitten taluttamaan ponia talliin. Käytävillä hääri jo yksittäisiä pikkutuntilaisia.

[vila]

Vila sai Maunon kuriin ja houkutteli sen ulos maneesin ovesta. Hän näki sivusilmällään Sagan vilkaisevan nopeasti kentälle, siellä oli täysi show meneillään. Joku tyttö lensi hevosen selästä. Maassa hän syljeksi hiekkaa suustaan, mutta näytti olevan kunnossa. Vila talutti levottomaksi käyneen poninsa talliin. Käytävällä hillui muutama pieni lapsi. Tietysti Mauno sai kohtauksen ja yksi pikkutyttö rupesi parkumaan. Voi, että kun Vila rakastikaan ratsastuskouluja!