12.04.2012 Tallin sisällä tapahtuu (A, J, I, V)

[Joonas]

(Mukaan peliin oli siis ilmoittautunut Alma, Johanna, ida ja vila)

Joonas puhui samalla puhelimeen ajaessaan metsätietä kohti uutta työpaikkaansa. Miehen ilme oli kireä ja iloton sekä suusta pääsi rumia sanoja niin suomen- kuin saksankielellä. Ei ollut vaikea arvata kuka sai tämän yleensä niin vaikeasti suuttuvan kaverin näyttämään tältä... Joonas oli taas vastaanottamassa saarnaa isältään. Vanha ukko jaksoi aina kysyä miksi Joonas oli itsensä takaisin Suomeen lennättänyt, Suomessa ei kuulemma olisi tulevaisuutta. Hah, Joonas ajatteli ja sulki vaan tylysti luurin. Nyt olisi aika kokeilla jotain uutta!

Joonas kääntyi tallin pihaan ja parkkeerasi autonsa katsoen jo uteliaana ympärilleen. Talli oli vielä hiljainen koska oli aikainen aamu. Kirpeä, vielä talvinen kevät ilma kutitteli nenää miehen astuessa ulos lämpimästä autosta.
Tallin sisällä hevoset olivat vielä aamutoimissa ja ympäriltä kuului tyytyväistä rouskutusta. Joonas jäi katselemaan ja tutkimaan kiinnostuneena hevosia.

[Alma]

Alma oli päättänyt lähteä tallille, vaikka hänen ratsastustuntinsa olisi vasta iltapäivällä. Koeviikko oli hänen osaltaan ohi, ja kaverit pänttäsivät vielä huomisen kokeeseen. Seuraa vailla hän oli päättänyt lähteä Helminevalle tekemisen puutteessa. Vaikka hän olikin vain tuntilainen, Alma arveli että Henni saattaisi keksiä hänelle jotain tehtävää.

Pihalle tullessaan Alma huomasi parkkipaikalla auton. Tyttö tutkaili sitä kiinnostuneena, autot olivat alkaneet kiehtoa häntä yhä vain enemmän sen jälkeen kun hän oli ilmoittautunut autokouluun. Toukokuussa olisi ensimmäinen ajotunti, sitä Alma odotti kuin kuuta nousevaa.
Nyt hän heitti autot mielestään ja astui talliin hevosentuoksun ja rouskutuksen keskelle. Aamusapuskat oli ilmeisesti annettu vähän aikaa sitten, joten ehkä Alma pääsisi viemään hevosia tarhaan. Samassa tyttö huomasi silmännurkastaan liikettä, ja säikähtäen käännähti nopeasti. Tallissa olikin jo joku muukin!

[ida]

Ida pyöräili tällä kertaa tallille päin ja hyräili matkalla kuulokkeet korvissa NRJ:ltä tulevia kappaleita. Ida pyöräili vanhalla romu pyörällä, jonka punainen maali oli haalistunut. Tallipihassa hän jarrutti ja astui suoraan lammikkoon vanhat tennarit jalassa, jotka muuttuivatkin likaisesta pinkistä vielä likaisemmaksi ja märäksi. Ida kirosi siinä itsekseen ja laittoi pyörän seinää vasten ja lähti kävelemään talliin. Tallin edessä oli auto ja Ida mietiskelikin kuka tähän aikaan olisi tallilla ollut. Kuitenkin hän ei jäänyt sitä miettimään vaan astui sisään talliin.

Oven avatessaan Ida näki suhkot saman ikäisen tytön edessään. Ida ottaa korvistaan kuulokkeet ja laittaa ne taskuunsa. Hän astui lähemmäksi henkilöä ja tökkäsi häntä olkapäästä, jotta hänet olisi huomattu.
-Heei, Ida sanoo hymyssä suin ja toivoi, ettei ollut säikäyttänyt tyttöä hengiltä. Koska Ida oli tullut aika hiippari maisesti sisään talliin ja vielä kaiken lisäksi tökännyt häntä olkapäähän.

[johanna]

Ah, mahtavaa, vapaata koulusta, Johanna tuumi kävellessään tallille päin. Koulussa olisi huomenna melkein tuplasti pidempi päivä tiedossa, sillä Johannan luokka järjestäisi viimeisen vuoden kunniaksi jo nyt toimintapäivän alakoululaisille, yläkoululaisille sekä heidän vanhemmille. Tyttöä hieman jännitti huomisen osalta, hän kun oli vastuussa vanhemmille pidettävästä puheesta. Hyvin se kai menee, Johanna ajatteli, mutta unohti pian kouluasiat saadessaan muuta pohdittavaa tallille saavutuaan.

Tallipihassa oli jo auto sekä polkupyörä vaikka oli aamupäivä. Ohhoh, täällähän on jo porukkaa, tai kaksi kai vain, mutta luulin vallan, ettei ketään näin aikasin tule, Johanna ihmetteli. Tyttö avasi tallin oven ja hämmästyi enemmän nähdessään kahden ihmisen sijaan kolme ihmistä - kaikki hälle tuntemattomia.
-Herra jeh, täällä onkin porukkaa. Huomenia vaan kaikille, Johanna sanoi reippaasti.

[ida]

Ida känänähti äänen suuntaan ja huomasi takanaan hieman häntä nuoremman tytön, joka oli tosin hänen pitusensa.
-Huomenia, Ida sanoo hymyillen. -Emme ole varmaan tavanneet, olen Ida, hän sanoo hymyillen ja odottaa tytön vastausta malttamattomasti. Uusia kasvoja alkoi näkyä ympäriinsä, ettei Ida enää tiennyt kehen tutustua.

[Alma]

Alma huomasi edessään tytön, jonka oli ehkä saattanut joskus vilaukselta nähdä tallilla. Hän yllättyi miten tuttavallisesti tämä käyttäytyi häntä kohtaan - ei hän itse ainakaan olisi mennyt tökkäämään ketään tuntematonta noin vain olkapäähän. Alma katseli tyttöä vähän varuillaan, supersosiaalisten tyyppien kanssa hän oli aina vähän hukassa. Ja siltä tämä tyttö tuntui.

Samassa sisään astui kiharahiuksinen tyttö, joka tervehti iloisesti heitä. Almaa moikannut tyttö kääntyi, ja vastasi tervehdykseen esitellen samalla itsensä. Okei, toi on siis Ida, Alma painoi heti mieleensä. Hän halusi opetella nopeasti ihmisten nimet, ettei tarvitsisi kärsiä noloista "hei-sinä-siellä"-sanomisista.
- Moi, mekään ei tunneta. Mä oon Alma, tyttö rohkaistui sanomaan. - Mä oon tulossa tunnille, joka on - öh - vasta iltapäivällä... tota... ootteko te hoitajia vai tuntilaisia?
Alman posket punehtuivat hiukan. Että oli rasittavaa kun piti aina kangerrella puheissaan uusille ihmisille (ja välillä niille tutummillekin) ja vielä punastella tahtomattaan!

[Joonas]

Joonas oli ihan uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Ties mihin menneisyyden synkkiin koukeroihin ja unohtanut maailman ympäriltään. Heiniä syövä hevonen on oiva katselun kohde kun haluaa uppoutua kokonaan toiseen maailmaan.
Joonaksen kuitenkin herätti horroksesta yllättäen ympäriltä kuuluva iloisen kuuloinen moikkailu. Mies käänsi pähkinänruskeat silmänsä hevosesta tallin ovensuuhun ja hymähti. Ai jaha, en ole siis yksin ajatteli Joonas. Ja käänsi itsensä nojailemaan rennosti karsinaan ja arvioi hymyillen tallille saapuneita tyttöjä.

-Hei tytöt! Huudahti Joonas ja nyökkäsi tervehdyksensä. Mies lähti rennosti kävelemään kohti ja samalla sipaisi ruskeat kiehkurat pois silmiltään.
- En olekaan ennen teitä tavannut! Olen ratsastuksenope Joonas, hauska tavata!
Joona esittäytyi herrasmiehen tavoin ja huumorimiehenä myös kumarsi syvään virnistäen.

[ida]

Pian Ida huomasi myös miehen, joka huudahti tervehdyksen ja asteli heidän luokseen. Mies esitteli itsensä Joonakseksi ja oli kuulemma ratsastuksenopettaja. Hän lisäsi myös esittelyyn kumarruksen ja Ida naurahti.
-Minä olen Ida.
Ida hymyilee ja katsalee kaikkia kolmea vuorotellen. Ida katsahtaa viereiseen karsinnaan, jossa hänen hoitsunsa oli rouskuttelemassa tyytyväisesti heiniään.
-Ois kiva mennä joskus tunnille Kamulla, Ida sanoo ja katselee kaltereiden välistä haaveillen kaikkea omiaan. -Olen siis Kamun hoitaja, Ida lisää selvennyksseksi ja sitten kääntyy heidän puoleensa ja jatkaa hymyilyään.

(tönks.. tönks.. meni varmaan tunti kirjottaessa? )

[johanna]

Johannalla meni hetken aikaa rekisteröidä monen ihmisen tervehdys - hän sai kuitenkin vastattua jossakin välissä Idalle olevansa Johanna ja kerrottua Almalle olevansa Unskin hoitaja. Eniten tyttö hämmentyi komean näköisestä ratsastuksenopettajasta. Oho, luulin että Henni pitää enimmäkseen tunteja, mutta kai olin sitten väärässä, Johanna pohti itsekseen.

Johanna ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut. Hän tyytyi lähinnä tutkailemaan ihmisiä ja toteamaan itsekseen sen, että he vaikuttivat mukavilta.

[Alma]

Alma katseli mietteliäästi esittäytymään tullutta ratsastuksenopettajaa. Pitäisiköhän hän tänään Alman tunnin? Ainakin tyyppi vaikutti rennolta ja mukavalta, joten ei tarvitsisi hermoilla. Kaksi muuta tyttöä olivat siis hoitajia, niin Alma vähän arvelikin. Tyttöä harmitti hiukan, ettei hänellä ollut omaa hoidokkia. Aikaa saattaisi ollakin, mutta uudessa porukassa selviytyminen jännitti liikaa.

Mutta Alma on päättänyt päästä eroon ujoudestaan, tai ainakin rohkaistua enemmän.
- Mitä te meinaatte tehdä nyt? Mulla ei ole mitään tekemistä, joten jos joku haluaa tai tarvii apua jossain... mä olen käytettävissä, Alma hymyili. Alma tiesi, että vaikka hän vaikutti epävarmalta, hänen hymynsä oli aina kaunis ja itsevarma. Se oli ehdottomasti hänen paras puolensa.

[ida]

Ida katsahti Almaan ja hymyili hänelle. Alma vaikutti mukavalta, kuhan pääsisi vähän enemmän tutustumaan häneen.
-Jos haluat voit harjata mun kaa Kamua. Tutustuisin siinä samalla suhun ja myös Kamuun, Ida sanoi hymyillen -Tuleppas, Ida lisää ja asteli Kamun karsinnan ovelle. Ida avasi karsinnan oven ja astui Kamun luokse ja silitteli sitä.
-Tää vähät välittää ees musta, Ida sanoo ja naurahtaa katsahtaen tyttöön.

[johanna]

Johanna katsahti hymyillen Almaa päin ja oli ehdottamassa tytölle, että hän voisi tulla putsailemaan Unskin varusteita hänen kanssaan, mutta Iida ehti ensin.
-Jos haluat voit harjata mun kaa Kamua, Iida sanoi.

Johanna katseli kuinka tytöt menivät peräkkäin Kamun karsinalle. Hän itse päätti lähteä moikkaamaan Unskia, mutta päätti sittenkin siirtää sen myöhemmäksi ja kysyi hymyillen hieman poissa olevan oloiselta Joonakselta:
-Hei, tarvittekko sä apua jossakin, vaikka tunnin valmistelussa?

[ida]

(Nimi on Ida yhdellä iillä, mutta eihän sitä kaikkea voi muistaa/huomata )

[johanna]

(Oi, anteeksi paljon, tuppaan usein vahingossa laittamaan kaikkiin Iida muistuttaviin nimiin kaksi ii:tä ellei ajatus tosiaan ole täysin kasassa - täytyykin korjata saman tein.

[Alma]

Alma seurasi innokkaasti Idaa Kamun karsinaan ja otti harjan esiin harjapakista. Kamu oli kauniin värinen, tummat hevoset olivat Alman mieleen. Ida tuhahti ettei tamma välittänyt hänestä erikoisemmin.
- No mutta ettehän te oo ees tuntenu kauan, vai? Alma kysyi. Tyttö ei kuitenkaan halunnut alkaa puhua hoitohevosasioista, hänellä kun ei sellaista koskaan ollut, joten mielipiteitä tai kokemuksia ei ollut oikein jaettavaksi.
Alma päätti kääntää keskustelun aivan toiseen suuntaan, ja kysyi:
- Muuten, minkä värisistä hevosista sä tykkäät? Mun suosikkeja on kimot ja mustat, varmaan aika monen suosikit. Kaikki pikkutytöthän unelmoi siitä mustasta oristaan, heh... Liinakotkin on kauniita, hän lisäsi.

[Joonas]

(sori kun katosin jonnekkin bittiavaruuteen... olen siis Kiinassa tällähetkellä ja nettiyhteyteni kaatui täysin)

Joonas katseli arvioiden tyttöjä, mutta piti silti hymyn naamallaan ja pilkkeen silmäkulmassaan. Oi kun hän jo halusi opettamaan ja hiestämään tyttöjä oikein kunnolla niin että tunnin jälkeen puolikuolleet ratsastajat konttaisivat takaisin talliin, Joonas ajatteli. Hän hymähti omalle mielikuvalleen. Mutta keskittyi sitten rekisteröimään uusien tuttavuuksiensa nimiä. Tytöt vaikuttivat kaikki oikein mukavilta Joonas pisti merkille. Kaksi muuta tyttöä suuntasivat karsinalle hevosenhoito puuhiin.

Johannaksi esittynyt tyttö kuitenkin jäi miehen seuraan ja kysyi Joonakselta josko tuntien suunnitteluun tarvittaisiin apua. Joonas yllättyi iloisesti tytön avuliaisuudesta ja hymyili entistä leveämmin.
- Oh! Mieletöntä, että heti tapaa näin avuliaita ihmisiä! Olisi pitänyt aiemmin tulla tänne Suomeen, Joonas naurahti ja jatkoi, Tottakai, tottakai! Apu on aina tarpeen varsinkin ja ratsastajienkin toiveita on kiva kuulla niin sinähän voisit olla minulle ne silmät ja korvat sen suhteen mitä ratsastajat oikein haluavat!
Joonas laski kädet vyötärölleen ja hymähti. Tänään miehellä oli yllä vähän hienommat tallivaatteet. Ei hän viitsinyt mitään takakujien puukottajan kuvaa antaa heti ensimmäisenä päivänä itsestään. Nahkatakki, Joonaksen symbooli oli tällä kuitenkin päällä.
- Hauska muuten tavat teidät kaikki! Kuinkas pitkään te ootte täällä Hennin tallilla jo ollut? Joonas huudahti, jotta myös tytöt karsinassa kuulisivat ja voisivat osallistua keskusteluun. Olisi hienoa tutustua taas normaaleihin jalat maassa oleviin ihmisiin, Saksan hevos-snobit saivat riittää vähäksi aikaa.

[ida]

(vähän kaikki taukoilevat, joten eipä mitään hätää)

Ida astahti vastaamaan karsinnan ovelle.
-Empä täällä pitkään oo ehtiny pyöriä, vaikka tuntuukin että olsiin täällä jo pidemmän aikaa ollu, Ida vastaa ja hymyilee lopuksi.
-Minkälaisia tuntia ajattelet pitää, Ida kysyy. -Mua kiinnostas noi estetunnit enemmän. Koulutunnit ei minuun oikein uppoo, ku jalat heiluu ku spagetit. Opettelemallahan sen oppii, tiedän sen liiankin hyvin, Ida lisää hymyillen ja astuu takaisin harjaamaan Kamua, joka seisoi karsinnassa kuin patsas. Ida rapsutti tylsistynyttä tammaa ja se jaksoikin välillä vähän katsella ympärilleen. Ida sitten katsoi taas takaisin Joonaksen suuntaan.

[johanna]

Johanna hymyili. Vai vallan silmät ja korvat, kuulostaapa tärkeältä - mutta mukavaahan se on olla avuksi, tyttö naurahti mielessään. Joonas näytti hyvältä seisoessaan ryhdikkään oloisena nahkatakki päällään - Johannaa hieman mietitytti, miksi mies puhui Suomeen palaamisesta, kunnes muisti. Niin, siitähän on tainut joskus olla puhetta tallilla, että Joonas on valmentanut Saksassa, mutta palasi sitten muutaman mutkan kautta Suomeen - tai jotain sinne päin, ja tuli nyt Helminevaan opettajaksi, tyttö kertaili mielessään.

Johanna havahtui ajatuksistaan parahiksi kuullakseen Joonaksen kysymyksen ratsastustuntien aiheesta. Ida huikkasi iloisena väliin toivovansa estetunteja, mutta Johannan olemus muuttui hieman surullisemmaksi. Hän kuitenkin väänsi hymyn naamalle ja lausahti hiljaa, melkein kuulumattomasti:
- Kunnon kouluvalmennukseen olisi mahtavaa päästä, jos vain saisin joskus tarpeeksi rahaa kerättyä..

[Joonas]

Joonas nyökkäsi Idalle ja ymmärsi mitä tämä tarkoitti sillä, että jotenkin Helmineva tuntui heti kodilta. Hyvää työtä oli Henni siis tehnyt tallinsa kanssa, Joonas tuumi.
Idan toive estetunneista toi aavistuksen ilkikurisen hymyn miehen huulille ja pilke silmäkulmassaan hän vastasi Idalle
- Estetunteja luvassa neidille! Kunhan vaan tulet vetäisemään hihasta kun mieli tekee hyppäämään niin etsitään kalenterista sulle joku hyvä rako. Onko tuo kivettyneen näköinen tamma sun heppasi? Kysyi Joonas katsellen mielenkiinnolla tammaa.

Joonas kääntyi taas katsomaan Johannaan päin. Tyttö näytti hetken aavistuksen surulliselta, mutta näytti onnistuvan keräämään itsensä. Vaikka Johannan lausumat sanat olivat hyvin hiljaiset Joonas silti kuuli ne.
Joonas mietti muutaman hetken. Hän halusi auttaa tyttöä, ainakin alkuun ja katsoa jos Johannasta löytyisi miehen hakemaa intohimoa ratsastuskentällä.
- Johanna, mulla olis sulle yksi ehdotus, sanoi Joonas siirtyen vähän lähemmäs jottei koko talli kuulisi ja jatkoi sitten, Jos tahdot voin pitää sinulle muutaman yksityistunnin viikossa, aluksi ilmaiseksi ja voin sitten katsoa jos voit jotenkin vaikka työllä korvata sen. Mutta ainoa asia on se, että tunnit olisivat sitten todella aikaisin aamulla tai myöhään illalla, ettemme häiritse Hennin tuntitoimintaa. Miltäs kuulostaa?
Joonas halusi antaa jokaiselle hevosista kiinnostuneelle mahdollisuuden ja pystyisihän hän nyt mahduttamaan jonnekin kalenteriinsa pari valmennusta eikä raha merkinnyt miehelle sen enempää. Olihan tämän vanha ukko tarpeeksi rikas ostamaan sen enempää ajattelematta miljoonia maksavia hevosia...

[ida]

Joonas vastasikin pian Idalle ja naurahti hänen viimeiselle kommentille.
-Tää kivittynyt heppa ei ole omani, mutta oon sen hoitaja. Vaikka rahaa löytyisikin omaan hevoseen, Ida sanoo loppuun hieman vaieten.-Mutta ei tää ainakaan ratsastaessa kivittynyt oo, vaan menee eteenpäin vähän turhankin innokkaasti, Ida lisää nopeasti ja hymyilee, ettei kukaan olisi huomannut hänen vaisuttaan yhessa vaiheessa. Jotkut eivät voineet ymmärtää Idaa. Varsinkaan ne joilla rahaa oli niukemmin eikä he tulisi saamaan hevosta lähi aikoina, saatika edes koskaan. Idan rosoinen menneisyys oli osa syynä. Idalle nousi pintaan kylmät väreet ja yritti näyttää hieman iloiselta ja jatkoi tamman harjausta sanomatta. Hän peitti taas tunteensa syvään kuoreensa. Ida tiesi kuitenkin hyvin, että tämä kuori ei suojannut kaikilta ihmisiltä häntä.

[Alma]

- Mä oon tulossa tänään tunnille! Alma huikkasi ja rapsutti Kamua poskesta siirtyessään lähemmäs karsinan ovea. Käytävälle jäänyt tyttö eli Johanna, Ida ja Joonas juttelivat tuttavallisesti, ja Almaa ärsytti ettei hän osannut osallistua keskusteluun yhtä helposti. Pari kertaa hän oli yrittänyt jo vinkaista jotain, mutta sitten joku kolmikosta oli keskeyttänyt hänet. Nyt sanoi oikein kirkkaalla äänellä osoittaen sanansa Joonakselle:
- Pidätköhän sä neljän tunnin, vai Henni?
Tyttö katseli uteliaasti miestä, ja kiinnitti huomionsa upeaan nahkatakkiin. Tuollaiseen hänkin pistäisi osan seuraavan kuun palkastaan ja säästöistään. Joonaksen takin kaltaiseen yksilöön hänellä tuskin olisi ikinä varaa. Eikä pihalla ollut auto näyttänyt myöskään parin tonnin kaaralta.
- Hieno takki muuten. Kuinkahan monta sataa euroa lentää taivaan tuuliin tuon takin mukana, kun joku hevonen haukkaa siitä palasen? Alma letkautti, ja tajusi samassa silmänräpäyksessä päästäneensä taas sammakon tippumaan suustaan.

[johanna]

Johannan suu loksahti auki. Hänen ajatuksensa pysähtyivät täysin - yksityistunnille, ilmaiseksi, ehkä muutaman kerran viikossa..
- Mutta apua, tyttö sai kuiskattua Joonakselle ja jatkoi nopeasti, eenhän minä mitenkään voi, kyllä sä tarviit jotain rahaa siitä opettamisesta, eikä mulla ole varmaan hevosta millä tulla, Henni kuitenkin ratsastaa itekin Unskilla ja.. Äh, emmä tiedä voinko...
Johanna vaikeni. Huh, onneksi muut eivät tainneet kuulla äskeistä. Kiitos Ida ja Alma, kun jatkoitte keskustelua, kiitteli tyttö mielessään. Häntä hävetti - totta kai hän haluaisi tunnille, mutta miten hän edes kehtasi ajatella tunnille menemistä kun tiesi perheensä ja omankin rahatilanteensa varsin hyvin, vaikka Joonas olikin puhunut työnteolla korvaamisesta. Ehkä hän uskaltautuisi myöhemmin mukaan valmennukseen - sitten kun hänellä rehdisti olisi varaa maksaa rahalla ratsastuksensa, mikä taas tarkoittaisi vielä muutaman viikonlopun työssäkäymistä pikkupalkalla..

Johanna havahdutti itsensä murehtimasta enää raha-asioita ja kuulosteli mitä muut juttelivat. Häntä alkoi naurattaa, kun kuuli Alman letkautuksen Joonakselle. Hän pidätellen nauruaan katseli, miten mies mahtoi sanomiseen reagoida..

[ida]

Ida naurahti Alman sanomiselle, vaikka vieläkin kylmät väreet pihisivät hänessä. Pian Ida käppäili Alamn taakse jutellakseen muille paremmin. Kamukin tuli pällistelemään ihmisiä Idan olkapään ylitse.
-Kamukin haluaa osallistua keskusteluun, Ida naurahtaa ja rapsuttaa Kamun poskea.-Mitäs ootte aatelleet tehdä? Mä haluaisin hirveesti ratsastamaan, Ida jatkaa lausettaan katsellen Kamua ja sitten vuorotellen Johannaa,Joonasta ja Almaa.